lahtovaikeuksia

Irkutskista lahteminen ei ollutkaan niin vaivatonta kuin oltiin etukateen kuviteltu. Lahettiin hostellilta kylla ajoissa ja paastiinkin ratikkaan ongelmitta, mutta meijan tuurilla ratikkamatka juna-asemalle loppui lyhyeen. Toisen ratikan ja auton kolarin takia meijan ratikka ei paassyt eteenpain. Jouduttiin kaikkien kamojen kanssa hyppaamaan sporasta keskella vilkkaasti liikennoidyn risteyksen, ylittamaan ratikoiden metalliesteita ja taistelemaan itsemme autojen valista turvallisesti tien toiselle puolelle jalkakaytavalle. Lukuunottamatta Eiran muutamaa pintahaavaa selvittiin tasta koettelemuksesta kuitenkin kuin ihmeenkaupalla vaurioitta. Onneksi oltiin kerrankin liikkeella hyvissa ajoin, joten ehdittiin viela kavellenkin junaan, vaikkakaan luppoaikaa ei edes veden ostamiseen jaanyt.

Vedetta olo olikin sitten mukavaa, koska tama juna ei pysahdellytkaan samalla lailla asemille kuin oltiin aiemmin totuttu. Junassa ei myoskaan ollut ravintolavaunua. Kaikista mukavin kohta matkassa oli kuitenkin rajan ylitys. Se kesti venajan puolella vain vaivaiset 6, 5 tuntia ja Mongolian puolella 2, 5 tuntia. Koko taman ajan oli junan vessa suljettu ja samovar ei toiminut. Tietenkaan meilla ei ollut mukana mitaan muuta kuin keitettya vetta kaipaavaa sapuskaa. Voitte kuvitella miten artynyt meitsi oli siina vaiheessa, kun lopulta sain eteeni ah niin ihanan annoksen nuudeleita...Talla matkalla oli luksusta kuitenkin se, etta meilla oli oikeesti hytti!!! Tosin jaoimme sen eraan irkkupariskunnan kanssa. Emon ja Lefre olivat kuitenkin ihan loistotyyppeja ja oli kiva jutella ja pelata korttipeleja heidan kanssaan.

Aamulla saavuttiin tanne Ulan Batoriin. Heti asemalla saatiin ensimakua mongolialaisesta palvelukulttuurista. Kaikki ovat yliystavallisia ja taalla saa palvelua helposti myos englanniksi. Toivottu upgraudaus Venajaan:)

Hostellimme manager yrittaa jarkata travel agengyn kautta meille sunnuntaiksi liput Moscow-Peking pikajunaan. Tuo juna on loppuunmyyty syyskuun loppuun saakka, mutta ilmeisesti mustan porssin lippuja on jotakin kautta mahdollisesti viela saatavilla. Back up plan on menna paikallisjunalla Kiinan puolelle Erlian nimiseen kaupunkiin ja ottaa siita bussi Pekingiin. Talloin matka kestaa 2 vuorokautta yhden yon sijaan.Maksettaisiin mieluusti tassa kohtaa matkaa 50 dollaria enemman siita, etta matka-aika lyhenisi reippaasti ja saatoa olisi huomattavasti vahemman.

Huomenna ois tarkoitus menna kaymaan joko paiva tripilla Terenjin kansallispuistossa tai sitten yhden yon kestavalla reissulla. Olen sen verran pahasti flunssainen, etta luulen jurtassa nukkumisen jaavan talla kertaa harmikseni valiin. Mongolialaisella hevosella ridauksesta en sen sijaan luovu mistaan hinnasta:)

Sanna

Irkutskin ihmeita

Ennen lahtoa Irkutskista Ulan Batoriin viela muutama kommentti tasta paikasta. Kaupunkihan on tunnettu vanhasta puuarkkitehtuuristaan. Taalla on paljon ikivanhoja puutaloja, joissa on kieltamatta rappeutuneesta kunnostaan huolimatta idyllia. Kunhan saan kuvat ladattua blogiin, niin ymmartanette, mita tarkoitan. Yllattavaa itselleni oli kaupungissa se, etta Irkutsk ei olekaan pieni itavenalainen kylapahainen vaan Hesan kokoinen mesta(600 000 asukasta).

Muutamia muita juttuja, jotka pistavat kaupunkikuvassa silmaan. Todennakoisesti Mongolian laheisyydesta johtuen autoissa on lahes 50\50 prosentilla ratti joko oikealla tai vasemmalla puolella( Mongoliassa on vasemman puoleinen liikenne ja taalla oikean). Mielenkiintoista on myos se, etta koko Venajalla ilmoitetaan kaikki juna-aikataulut Moskovan aikaan. Onneksi saatiin asia selville eilen, koska muutoin oltaisiin menty 5 tuntia etuajassa tanaan juna-asemalle:)

Eilen kaytiin seikkailemassa paikallisella bussilla Livsvyanka -nimisessa paikassa Baikal- jarven rannalla. Matka sinne ja takaisin matkoi yhteensa noin 4 euroa( 70 km ja 1-1,5 h suuntaansa). Kyla ei ollut kummoinen, mutta maisemat olivat aika makeat. Fiilis oli kuin Valimerella konsanaan. Baikal- jarvihan on noin Suomen pituinen, joten meri siita tuli enemmankin mieleen kuin jarvi. Vesi oli todella kirkasta ja puhtaan nakoista.

Syotiin myos paikallista tuoretta kalaa(ei mitaan hajua mika kalalajike on suomeksi). Onnistuttiin myos erittain surkeasta turisti-infosta huolimatta loytamaan itsemme paikallisesta vesibussista, joka vei meidat 20 minuutissa ja parilla eurolla pieneen maalaiskylaan Livsvyankan pohjoispuolelle. Ilmeisesti paikka toimii jonkinnakoisena Suomenlinnan vastineena paikallisille, silla kaikilla oli picnik-korit ja filtit messissa. Kappailtiin hiukan ihailemassa lehmia rannalla ja muita Eiran kaupunkilaismittakaavassa olevia maalaisihmeita:) Suuri missiomme oli myos loytaa vessa. Tama jai kuitenkin valitettavasti haaveeksi ja saimme sitsirakoillemme treenia kolmen tunnin verran. Tama aika kaytettiin hyodyksi lojumalla rannalla ottamassa arskaa- onnistuin jopa polttamaan naamani:( Kahlattiin myos jarvessa, mutta vesi oli meidan hipialle liian kylmaa uitavaksi. Erittain rentouttava paiva siis kaiken kaikkiaan:)

Illalla tata aikaa klo 20.45 startataan Ulan Batoriin. Ilmeisesti Ulan Batorista junalippujen hankinta Pekingiin on erittain vaikeaa, silla junat ovat taynna paikallisia kauppamiehia. Joten saattaa olla, etta joudutaan kikkailemaan itsemme paikallisjunilla ja busseilla rajan yli ja lopullisen transsiperia-maaranpaahamme. Toivottavasti vain aika riittaa, silla viikon paasta mun pitaisi olla matkalla Pekingin lentokentalle tai muuten tulee itku....

Sain muuten vihdoin iloisia uutisia Calgaryn asunnostani. Ilmeisesti joku henkilokunnan jasen vuokraa omasta kampastaan huonetta, joka vois olla mahdollinen mulle. Laitoin kyselya eteenpain. Toivottavasti taa tarppaa, silla parin viikon matkustelun jalkeen ois ihanaa paasta asettumaan aloilleen heti Calgaryyn paastyani ja kuulemani mukaan siella tuo vapaiden asuntojen tilanne on erittain huono...

terkuin flunssainen Sanna

leopardihiihtaja ja kvac- hoyryja

Ihanaa! Nelja hikista ja tylsaa vuorokautta Moskovasta Irkutskiin junassa on nyt vietetty. Lahdettiin matkaan siis torstaina klo 23.25 paikallista aikaa ja saavuttiin tanaan maanantaina klo 4.15 Moskovan aikaan perille. Tuossa matkalla ylitettiin muutama aikavyohyke, joten nyt ollaan Suomen aikaa 6 tuntia edella.

Matka oli tosiaan...noh mielenkiintoinen!Junaan meneminen oli jarkytys, koska luultiin lippujemme oikeuttavan jaettuun hyttipaikkaan. Sen sijaan se oikeuttikin jaettuun VAUNUUN. Eli hengailtiin sitten 50 muun matkustajan kanssa samassa avovaunussa. Sangyt meilla oli kaytavalla ja yksityisyys...nooh sita ei ollut. Tosin saatiin ihan rauhassa jauhaa paskaa keskenamme, silla vaunussa ei ollut ensimmaistakaan, joka olisi ymmartanyt englantia saati sitten suomea:) Parhaimmat "keskustelut" kaytiin viereisen loossin pikkutyton kanssa. Hanta ei tuntunut mitenkaan hairitsevan se, etta han puhui meille eri kielta kun milla me vastattiin:)

Muita mainitsemisen arvoisia tuttavuuksia oli ainakin nuori kundi vastapaata, joka oli ilmeisesti paattanyt tehda puuduttavasta matkasta mahdollisemman kivuttoman olemalla kannissa koko ajan...No ei siina viela mitaan, mutta eihan sita yksin nyt jaksanut juttua jauhaa. Niinpa kundi iski ekana iltana itsellensa matkaheilan. Siina oli sitten kiva yrittaa nukkua vieressa...Suht erikoinen tapaus oli myos nainen, joka hiihti koko matkan silkkisessa leopardikuvioisessa aamutakissa pitkin kaytavia...very sexy!!!

Muuten elama junassa oli suht kivutonta. Hyttiemannat piti huolen siivouksesta ja samovaarista sai kuumaa vetta nuudeleita ja pikapuuroja varten. Juna pysahtyi isoilla asemilla pariksikymmeneksi miinuutiksi, jossa pystyi ostamaan paikallisilta myyjilta herkkuja kuten rinkeleita, suolakalaa, jadea.Eli nalkaa ei varsinaisesti nahty. Maisemat junan ikkunasta olivat suurin piirtein samankaltaiset kuin Suomessa, hokkelit olivat vaan ransistyneempia.

Voitte varmaan kuvitella, miten taivaallinen fiilis oli paasta suihkuun tanaan! Kokonaisvaltaisen peseytymisen jalkeen ollaan keretty kaymaan ostamassa itsellemme jatkojunaliput Ulan Batoriin keskiviikoksi. Matka kestaa 32 tuntia eli ollaan Mongolian paakaupungissa sitten aikaisin perjantaiaamuna. Liput maksoi noin 75 euroa tsipale. Muuten ollaan kavellen ja ratikalla tutustuttu tahan kaupunkiin. Vaikuttaa ihan kivalta "pikku" kaupungilta (600 000 asukasta eli Helsingin suuruusluokkaa).

Tallasta talla eraa. Ja niita, joita kiinnostaa tuon pelin nimelta "hep!" tilanne kerrottakoon, etta Moskova pelasti napansa viime hetkella. Bongasin nimittain junaa odotellessa yhden ookoo nakoisen kaverin, joka ainakin puhui venajaa...Taalla Irkutskissa osaa ihmiset muuten pukeutua paljon fiksummin. Jotenkin muutenkin ne on vahemmin "venalaisen" nakoisia, which is nice!

Sanna

ps. Kvac on venajaksi kalja ja sita seka vodkaa meni pullo jos toinenkin ed. mainitulla kundilla!!!

peli nimelta "hep"!

Ollaan tassa Eiran kanssa kierrelty Moskovan nahtavyyksia ja kehitetty muutakin ajanvietetta. Yksi mielenkiintoisemmista on tuo peli nimelta hep. Sen saannot on erittain yksinkertaiset. Heti kun jompi kumpi nakee hyvannakoisen venalaisen miehen tulee huutaa "hep!". Toistaiseksi ei ole yhtaan "heppia" kuulunut...Kaikista lahin lahelta piti tilanne oli kirkossa ja kyseessa oli tietenkin munkki!!! Ja jos miehet ei oo miellyttavan nakoisia niin entas sitten nama paikalliset naiset. Joo, onhan ne korkokengat naiselliset, mutta lapinakyvat napapaidat ja meikki, jolla tekis miehestakin naisen pilaa kauniimmankin yksilon taydellisesti!!!Meita onkin paikalliset kyylanneet silmat soikeena, kun ollaan priorisoitu paivan kavelyita silmalla pitaen sandaaleja korkkareiden sijaan.

Ostaessamme jatkojunalippuja Irkutskiin saatiin myos tuta venalaisen palvelukulttuurin. Osattiin kylla mun alkeisvenajalla suorinta tieta oikealle kassalla ja saatiin hostellin vastaanottovirkailijan kirjoittamalla lappusella asiakin selvaksi myyjalle, mutta hinta vaan pudotti meijat taysin. Tati paatti kiskoa "tyhmilta" turisteilta kolminkertaisen hinnan. Kaiken kruunasi seta jonossa meijan takana , joka repesi hillittomaan nauruun hinnan kuulessaan...No ei menty tahan lankaan vaan mentiin seuraavalle tiskille. Otettiin varmuuden vuoksi viela paikallinen tulkki mukaan ja ups hinta putosi kolmanneksalla. Lopulta junalippu tan vaatimattoman 4 paivan matkan Moskovasta Irkutskiin maksoi 98 euroa. Hintavertailuna kerrottakoon, etta saman verran maksoi myos yhden yon kestava matka Helsingista Moskovaan.

No jos jotain positiivistakin kertois kaupungista... Metroliikenne on aivan uskomattoman mahtavaa!!!Metroja joutuu maksimissaan odottamaan minuutin ja niilla paasee joka paikkaan. Ja vaikka Helsingin joukkoliikennetta kehutaan Euroopan parhaaksi niin kylla 10 kerran lipusta 3 euroa ei musta ole paha!

Huomenna karistetaan sitten kaupungin tomut jaloista ja hypataan 4 paivaksi junaan. Mun tekis mieli Irkutskissa lahtea jarkatylle vaellukselle. Parin paivan setti ois n. 50 euroa. Siina tapauksessa meijan tyttojen matka hetkeksi erkanee, koska Eiran varvassandaaleilla ei 17 kilometrin paivamatkaa ehka kavella...No katsotaan sita myohemmin!

Sanna

hikinen moskova

Terveisia Moskovasta! Saavuttiin parhaaseen aamuruuhkan aikaan puol ysilta tanne Moskovaan. Osattiin ihmeen hyvin ilman yhteista kielta ostaa metroliput ja loytaa suoraan hostellille. Ongelmia tuotti lahinna metron portaat (kamoja on hiukan), jotka ei valitettavasti ole kaikki sahkoisia. Ma sain myos pienimuotoisen paniikkikohtauksen yrittaessani paasta liukuportaisiin rinkan, vetokassin ja repun kanssa. Portaat liikkuu tosi nopeesti ja ne on jyrkat.. No kaikesta selvittiin ja nyt ollaan iloisen yllattyneita tan hotellin fasiliteeteista. Tosi siistit huoneet, vessat ja suihku. Saatiin heti huone ja paastiin peseytymaan, joka teki ihmeen kutaa:)

Nyt olisi tarkoitus lahtea metsastamaan jatkojunalippuja Irkutskiin seka tsekkailemaan vahan nahtavyyksia. Luulen, etta uni maittaa tanaan suht aikasin, koska kumpikaan meista ei kauheen hyvin nukkunut viime yona. Juna jyskytti ihmeellisesti ja molemmilla oli kaihoisa mieli viela jaahyvaisten jalkeen...Onneksi osuttiin kivan keski-ikaisen pariskunnan kanssa samaan hyttiin, joten oli mukavaa matkaseuraa.

Sanna

lähtö lähestyy

Niin se on vaan parin viikon "loma" vietetty ja huomenna starttaa matka vaihtoon. Ennen Calgaryyn pääsyä on kuitenkin paljon tapahtumia ja uusia kokemuksia tiedossa. Nimittäin päätin lähteä Kanadaan niinkin näpsäkkää reittiä pitkin kuin Helsinki- Moskova- Irkutsk- Ulan Bator- Beijing- San Fransisco- Calgary...

Huomenna Tolstoi -juna starttaa puol seiskan aikaa illalla ja parin viikon "lomasta" huolimatta tekemistä näköjään riittää sitten viime tunneille asti. Tänään sentään tein koepakkauksen ja huomasin, ettei alkuperäinen suunnitelma saada kaikki kamat mahtumaan rinkkaa, pysty mitenkään toteutumaan. Rinkka, reppu ja vetokassi on must ja siitäkin huolimatta tuntuu, ettei oikeastaan mitään ole messissä. Rinkka on täynnä vaatteita, vetokassi kenkiä ja Reppu tietenkin(Kassu huom huom )eväitä:)

Lähden matkaan Eiran kanssa ja ainakin mulla olisi tarkoitus yrittää päivittää kuulumisia matkan varrelta, mikäli nettikahviloita löytyy ja meikkiksen suuret tietokoneenkäyttölahjat siihen riittävät.

Sanna