Kolme päivää jouluun on...

..tai ei ihan. Jouluun on kuukausi, mutta Hawaijin matkaan 3 päivää! Ei malttais enää yhtään odottaa. Vikoja luentoja ja tehtäviä tässä tehdään ja motivaation voitte arvata olevan huipussaan.

Mutta mennääs tän viikon tapahtumiin. Kuin ihmeen kaupalla saatiin ostettua liput Flamesien peliin tiistaiksi. Vastassa oli Colorado. Me voitettiin 4-1 ja kaiken kukkuraksi Kipru valittiin tähtipelaajaksi. Ei huono! Olin hiukan yllättyny pelin tasosta. Jostain syystä odotin sen olevan paljon parempi. Näköjään SM- liigan ja maailman parhaan liigan välillä ei sittenkään oo niin suurta eroa kuin olin luullut. Tosin nää havainnot on tietty suht amatöörin eli meitsin näkemyksiä..Enivei, meillä oli paikat hattuhyllyllä muiden tosifanien joukossa ja meininki oli mahtava!!!Go Flames go! Tosta tulikin mieleen, että aika suuri osa dösäkuskeista tuntuu olevan lätkäfaneja, sillä pelipäivänä dösien ikkunoissa välkkyy bussinumeron lisäksi aina kyseinen lause:)

Perjantaina meillä oli meksikolaisen Israelin järkkäämät latin partyt asuntolassa. Tuli tanssittua salsaa hiki hatussa. Sain muuten viime viikon latin dance kurssilla kunnian tanssia meijän open kaa. Vitsi, että oli nautinto! Se jamppa on todella hyvä tanssija. Joka tapauksessa noissa bileissä opetin venäläisellä Marzalle letkajenkkaa ja muita suomalaisia lavaherkkuja. Oli todella hauska ilta, joka päätty jatkobileiden jälkeen Ilonkan sohvalle neljältä aamuyöstä.

Lauantai menikin sitten arvattaen harakoille. Illalle olin kuitenkin sopinut meneväni Markukselle muiden kaifareiden kaa nyyttäri- päivälliselle ja leffan katontaan. Tekemäni makaroonilaatikko teki kauppansa.

Tänään olin aamulla Jaanan, Marjan ja Marjan tyttären Soinnun kanssa Jaanalla leipomassa karjalanpiirakoita. Oli todella kivaa! Vähän fuskattiin piirakkakuorien kanssa, sillä tehtiin ne pulikoinnin sijasta pastakoneella, mutta muuten leivottiin perinteiseen suomalaiseen tyyliin. Toi Sointu on muuten ihana tyttö. Kaveri on vasta 7 ja osaa puhua sujuvasti 4 kieltä: suomea, hollantia, englantia ja espanjaa. Oon kade!

Piirakoiden leipomisen jälkeen mentiin teatteriin kattomaan kv- toimiston järkkäämänä Christmas Carol. Ihan hävettää myöntää, että pilkin koko ekan puoliajan. Näytös oli ihan jees, mutta mä olin vaan aivan poikki ja silmät ei pysyny millään auki. Tokalla puoliajalla käskin mun vierustoverin Vancen tönii mut hereille, jos vielä nukahdan ja se menikin sitten paljon paremmin.

Joo kolme päivää ja sitten pääsen täältä 10 asteen pakkasesta 25 asteen helteeseen. Todennäköisesti siis postaan seuraavaksi tuon reissun jälkeen. So long suckers!

Sanna

Sanna

Olen suomalainen

Tän viikon ehdoton kohokohta oli päästä SUOMALAISEEN(tarkottaa että kiukaalle saa myös heittää löylyä) saunaan. Mun suomalainen proffa, Jaana kutsu mut nimittäin niille kylpemään. Että arvaa, miten loistofiilis oli kunnon hikoilun ja saunaoluen jälkeen. Uni maistui!

Eilen alkoi Calgaryssa pikaluistelun maailman cup. Valitettavasti Koskelan Pekka ei skapaa täällä ollenkaan pienen reisivamman takia, joten en päässyt ilakoimaan hollantilaisten häviötä. Joku suomalainen luistelija radalla kuitenkin pyörähti lämmittelemässä. Vähän nolottaa, etten tiiä edes kaverin nimeä. Joka tapauksessa huusin sille niin kovaa kuin kurkusta lähti että"Hyvä Suomi". Oisitte nähny kaverin ilmeen:)Ilmeisesti se ei ihan oottanu, että keskeltä hollantilaisten fanien, joku huutais suomeksi kannustuksia...Samana päivänä campukselle oli myös intialaisshow. Intialaiset opiskelijat esittivät laulu-ja tanssinäytöksiä sekä erilaisia, todella kauniita sareja.

Eilen pistäydyttiin myös yhessä ostoskeskuksessa. Huomattiin Ilonkan kanssa, että joulu on todellakin tulossa, sillä joulukoristeita oli joka paikassa ja jossain kaupoissa soi jo joululaulutkin. Yritin ostaa lippuja Flamesien peliin, mutta ne oli taasen loppuunmyyty. Toivottavasti onnistun saamaan liput joulukuun peliin, sillä muuten jää matsit kokonaan näkemättä. Joukkue pelaa täällä mun ollessa enää 4 peliä kotona..

Vietän tän viikonlopun pitkästä aikaa kotona. Rentouttava kotiviikonloppu tuleekin tarpeeseen, sillä mä oon edelleen hiukan flunssainen. Toivottavasti tää menis nyt vihdoin ohi, että pääsis taas kunnolla urheilemaan.Ihan kokonaan kotona en sentään suostu olemaan- illalla mennään leffaan. En ookkaan täällä käyny vielä campuksen ulkopuolisissa leffateattereissa, joten ihan kiva nähdä nekin.

Sanna

Home sweet home

Pitkä viikonloppu ja Vancouver -visiitti on nyt sitten takana. Oli hauskaa, mutta on kyllä kiva olla vihdoin kotonakin. Matka Vancouveriin transcanadaa pitkin kesti noin 12 tuntia suuntaansa. Osan aikaa keli oli tosi kurja, joten saa olla onnellinen, että ollaan hengissä perillä.

Heti Vancouveriin saavuttuamme huomattiin tulleemme vihdoin oikeeseen kaupungiin. Siellä oli kaikkee: meri, vuoret, pohjois-amerikan suurin china town. Kaikki rakastu Vaniin välittömästi ja moni harkitsee vakavissaan sinne siirtymistä ens lukukaudeksi. Munkin mielestä kaupunki sinällään oli tosi jees, mutta rannikko- sijainnista johtuva jatkuva sade ei oikeen houkuta. Calgaryn kuiva ilmasto on aivan helmi!

Torstai meni siis matkatessa, eikä silloin ehditty tekemään perillä muuta kuin käymään parilla alakerran irkkupubissa. Perjantaina vaihdettiin HI- hostellista räkäsempään mestaan. Tää uus hotsku oli tosi halpa, mutta myös todella kämänen. Mun ja Ilonkan huone oli kellarissa, jossa oli jäätävän kylmä koko ajan. Fiilistä ei myöskään nostattanut rottien äänet ilmastointikanavissa tai keittiön saastaisuus. Ainut plussapuoli oli omat huoneet, joten perjantaina kutsuttiin Henna ja sen vaihtarikaverit meillä alottelemaan. Oli todella outoa puhua suomea pitkästä aikaa täällä face -to -face bileissä. Siihen kun mulla ei oo Calgaryssä mahdollisuutta:(

Lauantaina pakotettiin itsemme ylös poikien painostuksesta jo ysiltä ja lähettiin tsekkaamaan kaupunkia jalkapatikalla. Ilma suosi meitä ja oli pienoisesta krapulasta huolimatta aika mukavaa käppäillä auringon paisteessa pitkin rantabulevardia. Sunnuntaina vuorossa oli sitten lauttamatka Vancouver Islandille ja Victoriaan. Meillä oli hirveet ennakko-odotukset mestan kauneudesta. En tiiä, miksi se tuntuu olevan kanadalaisille, niin mahottoman hieno paikka, sillä meijän mielestä siellä ei ollu mitään nähtävää. Kai näille on vaan niin siistii nähä ees yks englantilaistyylinen vanha talo. Meille eurooppalaisillehan siinä ei ollut mitään ihmeellistä.

Maanantaina tehtiin vielä tuttavuutta paikalliseen merimaailmaan ja Stanley parkiin. Vikana päivänä jengi rupes olemaan aika kireenä 24/7 sosialisoimisesta, joten hajaannuttiin iltapäiväksi omiin oloihimme, mikä oli todella hyvä idea.

Siinä kiteuttettuna tän tripin tarina. Kivan mutta raskaan viikon jälkeen on taas ah niin ihanaa palata opintojen ääreen. Onneksi on enää kolme viikkoa luentojen loppumiseen ja Hawaijin matkaan:)

Sitä odotellessa,

Sanna

Talvi tuli

On taas aika viikottaisen raportoinnin. Kuten otsikosta voi päätellä, on Calgarykin saanut ensilumensa. Vaikkakin tuo lumi varmasti sulaa loppuviikon plussa-asteissa, on lumi sentään hetkeksi saanut varvastossujen käyttäjät turvautumaan tennareihin. Täällä on ihan uskomaton määrä opiskelijoita, jotka käyttää varvastossuja säällä kun säällä, mikä näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna tuntuu aivan järjettömältä!

Halloween oli keskiviikkona, mutta mulle se ei kauheesti tuonnut mullistuksia normaaliin arkeen. Campuksen baarissa muutama oli pukeutunut Halloween- tyylisesti, josta venäläisen Marzan tyylinäyte kuvassa.

Torstaina meillä oli wine and cheese- event. Ton tapahtuman tarkoituksena oli kerätä rahaa sille kuolemansairaalle pojalle, josta olen aiemmin kirjoittanut. Saatiin myytyä veitsiä 2800 dollarin edestä, joten voidaan syystä olla ylpeitä itsestämme.

Pitkään odotetut Mid- term bileet olivat sitten vuorossa perjantaina. Mun osalta bileet jäivät torsoksi, sillä mulla oli jotenkin tosi kipee olo. Kävin kuitenkin paikalla pyörähtämässä ja moikkaamassa kavereita. Kaksi mun hyvää frendiä muutti campuksen kämppiin tän kuun alusta, koska niiden off- campus housingit olivat suht huonoja. Jälleen kerran voin iloita siitä, että mulla kävi tällanen tsäkä asunnon suhteen. Varattiin muuten perjantaina myös viimeinen pala kotimatkasta. Lähden täältä Calgarystä joulupäivänä eli 25. 12 Losiin. Vietetään siellä viikko ja sitten mennään San Fransiscoon. Katan ja Hennan kanssa jatketaan siitä sitten 7.1 Nykiin ja Ilonka tulee takas tänne Calgaryyn opiskelemaan vielä toisen lukukauden. Kotona ollaan sitten 12.1. Jotenkin tuntui oudolta ostaa jo kotimatkoja, mutta oikeesti eihän täällä enää montaa viikkoa olla.

Enivei, lauantaina yritin opiskella tän viikon Mid- termejä varten. Illalla vietettiin Granpan syndejä. Oli todella hauskaa, vaikkakin kyseessä oli broidin sanoin seittemänkympin ja kuoleman välissä olevien bileet. Juttelin ainakin tunnin yhen leidin kanssa, joka oli 60- luvulla Afrikassa 4 vuotta opettajana. Todella mielenkiintoista! Huono puoli noissa bileissä oli se, että kaikki oli turhan juovuksissa heittämään mua Sörenin syndekemuihin vanhusten väsähtäessä, joten jouduin nöyrtymään tulemaan suoraan kotiin. Toisaalta se oli varmaan paras vaihtoehto tän päivän haikkia ajattelen.

Tää kauan odotettu erittäin haastava haikki oli kaikkee muuta kuin sitä. Ainoo haaste oli päästä autolla aloitusmestoille, sillä lunta tuprutti kiitettävästi ja tietenkään meijän pyyhkijät eivät toimineet. Se aiheutti muutaman vaaratilanteen liikenteessä, mutta onneksi mä nukuin tästä tietämättä autuaasti takapenkillä. Haikki itsessään oli suht pettymys. Mukaan oli jostain kumman syystä päässyt livahtamaan pari intialaista ensikertalaista. Niillä oli mukana tietenkin täysin väärät varusteet( jouduin lainaa takin ja muut lainas sukkia ja hanskoja...)eikä juurikaan ruokaa ja todellakaan kaverit eivät myöskään olleet fyysisesti tarpeeksi hyvässä kunnossa. Tästä johtuen jouduttiin venaamaan pariskuntaa koko ajan eikä tietenkään keretty sen takia vuoren huipulle asti. Harmittaa!

Toivottavasti tää viikko kaikkine tentteineen menee nopeesti. Torstaina lähetään viettämään Reading weekiä Vancouveriin. Täytyy myös toivoa hyvää ajokeliä viikonlopuksi, sillä täällä jengi sulkee jopa Transcanadian roadin, jos keli on turhan huono.

Sanna