Shopping in Spokane

Samalla kun katselen paikallista Tanssii tähtien kanssa- ohjelmaa, koetan kirjoittaa taas hiukan kuulumisia. Tultiin pari tuntia sitten takaisin Calgaryyn. Vietettiin Janen, Nancyn ja Patin kanssa pitkä viikonloppu Jenkkilässä, kaupungissa nimeltä Spokane. Se sijaitsee aikalailla suoraan Calgarystä etelään Washingtonin osavaltiossa.Matka sinne kesti noin 9 tuntia. Pitkä ajomatka meni kuitenkin nopeesti maisemia katsellessa. Tie sinne menee melkein koko matkan vuorten vieressä, joten maisemat olivat jälleen upeat! Nähtiin pari kuuluisaa paikkaakin matkan varrella. Yksi oli Brokeback Mountain-elokuvan kuvauspaikka, toinen maailman suurin kuorma-auto ja kolmas oli kylä, joka tuhoutui täysin vuonna 1903 kivivyöryn(vuori ikäänkuin halkasi) takia. Onnettomuudesta selvisi hengissä ainoastaan yksi vauva. Voitteko kuvitella???

Rajamuodollisuudet menivät helposti ja nopeasti ja mikä parasta sain ostettua rajalta ensimmäisen suht edullisen viina- pullon( litra rommia 17 dollaria siellä versus 30 dollaria täällä).Ei paha! Viinasta puheenollen, tiesittekö, että Kanadassa eikä myöskään Jenkeissä saa juoda autossa laillisesti. Siis ei kukaan matkustajista!!!Ei ikinä toimis Suomessa...

Spokanessa ei oikeestaan tehty mitään muuta kun shoppailtiin kolme päivää! Mä oon itsestäni tosi ylpeä, sillä en ostanut mitään turhaa: Ainoastaan hiihtohousut, hanskat, CD:n ja pari urheilupaitaa. Sen sijaan muut naiset tuhlasivat ihan hulluna! Mä en tajuu, kuinka paljon niillä oikeen riitti energiaa juosta kaikissa niissä kaupoissa...En siis ihan hirveesti nähny mitään muuta kuin erilaisia ostosalueita(malls).

Lauantai- iltana sentään tehtiin jotain muutakin. Nimittäin noiden perhetutun 80- vuotis yllätysjuhlat olivat silloin yhessä keskustan hienoimista hotelleista. Aika makeeta, että pääsin free riderina mukaan noihin juhliin! Ruoka oli aivan mahtavaa, ilmainen baari auki koko illan ja seurakin suht mielenkiintoista. Meijän pöydässä istu muun muassa yks kokaiini- addikti. Syndesankari oli Kiinasta, joten porukka oli suht kansainvälistä, mikä oli tosi kiva juttu mun kannalta:)

Voitte varmaan kuvitella, että näin pitkän ja hauskan viikonlopun jälkeen on aika hankala taas palata arkeen. En oo vielä ees uskaltanu vilkaista kalenteria, mutta muistelisin ulkoa, että tällä viikolla on ainakin luvassa yhen esseen kirjoitus, kaksi casea ja quiz. Ensi viikolla tuohon normaaliin viikkolistaan tulee lisäksi pari pientä tenttiä. Ääh! Muiden vaihdossa olevien blogeja lukiessani ei voi muuta kun ihmetellä kauppiksen vaatimuksia. Ihan älytöntä, että ne vaatii tekemään näin paljon kursseja, kun mikään muu yliopisto ei niin tee...Luulen, että joudun menemään kv- toimistoon palattuani sanomaan, mutsin sanoin, pari valittua sanaa!

Onneksi viikonloppuna on sentään luvassa hiukan jotain hauskaakin. Perjantaina meillä on mid- term partyt campuksessa, lauantaina saksalaisen Sörenin syndekemut ja sunnuntaina meen taas vaeltaa. Tällä kertaa haikki on kansainvälisen toimiston järkkäämä ja "very challenging". Kun mä menin ostaa lippuja tonne, kv- toimiston vapaa-ehtoinen tsekkas mua pitkin nenäänsä ja varmisti varmaan sataan kertaan, että oonkohan mä varmasti tietoinen, että kyseessä on erittäin haastava haikki. En malta odottaa, että nään kuinka haastava se oikeen näiden mittakaavalla onkaan.

Ensi viikkoon,

Sanna

ps. Kuten kuvista voi päätellä, keskiviikkona juhlitaan Halloweeniä!

Tapahtumarikas viikko

Mulla on vaikeuksia päättää mitä oikein kirjoittaisin ja mitä kuvia julkaisisin tällä kertaa, sillä niin paljon kaikkea kivaa on tapahtunut. Aloitetaan nyt kuitenkin jostakin.

Koulu menee edelleen omalla painollansa. Testejä ja kaikenmaailman papereiden palautuksia riittää viikottain. Toisaalta mulla ei oo yhtään varsinaista mid-term tenttiä, kuten ei myöskään lopputenttiä, which is very nice!

Kaikkia siellä kylmässä Pohjolassa asustavia varmaan lämmittää tieto siitä, että buukattiin viime viikolla liput Hawaijille. Hähää!Marraskuun 29.- joulukuun 6.päivä lekotellaan sitten 27 asteen keskilämpötiloissa ja kerätään energiaa lopputentteihin(tai siis Vance, Markus, Mattias ja Shawn kerää sillä mullahan noita lopputenttejä ei oo...). Siitä tulee takuuvarmasti hauska reissu tällä porukalla:) Vance(uusseelantilainen) on koko vaihtariporukan bilemestari ja Shawn(singaporilainen) on aivan uskomaton läpänheittäjä.

Tämä viikko on ollut muutenkin erittäin helmi! Keskiviikkona paikallinen kv- toimisto oli järkännyt potluck dinnerin, johon jokaisen osallistujan piti tuoda jotakin ruokaa omasta kotimaasta. Mä vein sinne sunnuntaina leipomiani korvapuusteja. Täytyy sanoa, että oli tosi kiva maistella eri maan erikoisuuksia ja kaikki maistamani safka oli todella hyvää. Perjantaina otettiin tällä kertaa rauhallisesti. Käytiin syömässä porukalla päivällinen campuksen ravintolassa ja sitten suuntasin mun kanadalaisen buddyn kanssa katsomaan meijän yliopiston miesjääkiekkojoukkueen peliä. Dinot(meijän jengi) menivät häviämään pahimmalla mahollisella tavalla(tasoitus minuuttia vailla summerin ja jatkoajalla kiekko ylämummoon;)). Nooh, mua toi lopputulos ei hirveesti haitannu, mutta Jason oli jostain syystä kuin myrkyn niellyt...

Lauantaiaamuna tosi aikasin( 8 am) suunnattiin vuokra-automme nokka kohti Banffia ja Lake Louisen vaellusmaastoja. Haikki oli todella jees(erityisesti Lake Louisen turkoosinsininen vesi teki vaikutuksen), vaikkakin lumi, jää ja kylmä tuuli tekivät siitä ehkä turhan haastavan hollantilaiselle Ellenille. Hollantilaiset kun ei oo kauheesti noihin vuoriin tai lumeen ylipäänsä tottuneet ja tällä tytöllä on vielä kaiken lisäksi astma. Onneksi Ellenille ei hellän pepun lisäksi tullut suurempia vaurioita ja päästiin turvallisesti perille.

Tällä kertaa päätettiin suosiolla jättää campingit(enkä tarkoita tällä tässä kohtaa A-luokan makkaraa) väliin ja tulla Banffista kotiin nukkumaan. Hyvin nukutun mutta lyhyen yön jälkeen lähettiin Kananaskis lakelle. Tällä tripillä mukana olivat Mattias(Saksa),Markus(Saksa), Sören(Saksa) ja Shawn(Singapore) mun lisäksi. En oo vähään aikaan nauranu niin paljon kuin tänään. Toi Shawn on vaan niin uskomaton tyyppi. Se ei oikeesti ees yritä olla hauska, mut se vaan on. Mä olin myös erittäin otollinen yleisö, sillä väsyneenä mun on suht helppo saa niitä mun "kuuluisia naurukohtauksia". Kerrottakoon esimerkiksi yksi Shawnin heittämä juttu karhuista. Tuolla seudulla on todellinen karhuvaara ja puhuttiin siitä sitten ennen kuin lähettiin matkaan. Shawn siinä sitten tokas, että "well, you don´t really have to run faster than the bear, just run faster than the last one in your group..":)

Tän päivän haikki oli ehkä mun elämän mahtavin! Ainakin valloitin korkeimman kohtani maailmassa( ehkä noin 2300 km). Näkymät vuorenhuipulta olivat huikeat! Täytyy sanoa, että vaikka kuinka itäsuomalaisena pidän Kolin maisemista, niin kyllä ne kalpenee tän rinnalla. Rankan kipuamisen jälkeen oli hauska tulla vuoren rinnettä alas laskemalla muovipusseilla. Harmi, että mulla ei oo siitä touhusta kuvamateriaalia. Oisitte nähneet miten 26- vuotias Sanna pitää todella hauskaa!!!!

Ensi viikonloppuna, yhen quizin, yhen in- class assigmentin, yhen casen palautuksen ja role playn jälkeen, lähetään Janen, Nancyn(Janen sisko) ja Patin(isoäiti)kanssa Yhdysvaltojen puolelle Spoganeen. Siellä on yhen noiden perhetutun synttäribileet. Spogane on kuulemma myös hyvä paikka shoppailla, joten eiköhän meillä tytöillä tuu olemaaan kivaa siellä:) Sitä odotellessa...

Sanna

B- Party, Line dance and biking

Viikko on taas vierähtänyt. En jaksa jauhaa tylsistä(lue koulu) asioista tällä kertaa, joten keskityn vain viikon high-lighteihin.

Perjantaina oli Campuksen asuntolassa B- partyt. Kaikkien piti pukea päällensä siis jotain B:llä alkavaa. Tuli sitten oltua ensimmäisestä kertaa oikein vallattomassa kunnossa. Putosin kuulemma vain kolme kertaa tuolilta lattialla. Että näin!

Voitte varmaan arvata, että lauantai ei ollut se maailman tehokkain päivä. Olin kuitenkin ilmottautunut etukäteen line dance tunnille, jonne raahasin väkisellä itseni. Onneksi olin etsinyt itselleni sopivat asusteet jo etukäteen. Pääsin varmasti bootseineni monen vaihtarin blogiin..

Tanssin ja Boston pizzan jälkeen hyvästelin muut ja suuntasin kotiin nukkumaan, silläkin uhalla, että bileet salsa-clubilla jäivät väliin.Täytyy mennä salsaamaan joskus myöhemmin. Hyvien yöunien jälkeen aloitin sunnuntaiaamuni leipomalla korvapuusteja. Meillä on nyyttärit keskiviikkona, johon kaikkien on tarkoitus tuoda jotain perinteisestä ruokaa kotimaastaan. Korvapuustit tuli ekana mieleen. Jotenkin siinä leipomisen aktivoimana tuli ensimmäisestä kertaa koti-ikävä ja rupesin keräämään listaa asioita, jotka ärsyttää täällä. Tällasen listan sain aikaiseksi.

1. Miksi hanaveden pitää maistua fluorilta?
2. Miksi hinnoissa ei ole verot mukana?

3. Miksi joukkoliikenne on hoidettu näin huonosti?

4. Miksi täältä ei saa kunnon juustoa?

5. Miksi radio- ja televisio-ohjelmat on pilattu jatkuvilla mainoksilla?

5. Miksi VIINA maksaa täällä niin paljon?

Listan tekeminen ja äipälle avautuminen auttoivat ja iltapäivällä suuntasinkin paremmin mielin pyöräretkelle Markuksen kanssa. Valloitettiin Calgaryn korkein kukkula ja kuten kuvista näkyy, maisemat olivat sieltä katsottuna ihan jees!

Sanna

Thansgiving, NHL ja mid term

Kirjoitin sitten äsken novellin verran tekstiä tallentamatta ja kaikki hävivi errorin takia. Ihanaa! No yritän kirjoittaa tiivistetysti kaiken uusiksi. Tällä kertaa kyllä tallennan välissä.

Uskomatonta kyllä, luennot lähentelevät jo puolta väliä, mikä tarkoittaa sitä, että mid term caseja ja kokeita riittää. Mulla ei onneksi oo tenttejä, mutta muita kirjallisia tehtäviä senkin edestä. Oon huomannu, että ryhmätyöt hoidetaan täälläkin tehokkaasti kauppistyylillä. Aikapulan takia homma jaetaan kylmästi osiin.

Virallinen NHL- kausi alkoi tällä viikolla ja senkin kyllä huomasi! Kyllähän sitä SM- liigaakin hypetetään Suomessa, mutta ei se oo mitään tähän verrattuna. Pelipäivinä campuksella kävelee pelipaidot päällä satoja ellei tuhansia Flames-faneja . Eikä oo vaikeaa arvata, mistä lounaspyödässä puhutaan. Kiprusoff on muuten vähintään puolijumalan asemassa täällä. Torstaisen pelin jälkeen en kyllä yhtään ihmettele miksi. Ihan hirvitti välissä katso Kirpusoffin paraatipelastuksia puolustuksen nukkuessa...

Eilen söin elämäni ensimmäisen Thanksgiving dinnerin. Hyvää oli! Mun suosikkeja olivat kurpitsapiirakka ja sweet potatoes. Meillä oli todella hauska ilta! Tarjosin ruuan päällä kaikille salmiakkikossusnapsit. Joko kaikki osas feikata erinomaisesti tai sit ne oikeesti tykkäs siitä! Mun osalta ilta huipentui vaihtaribileissä yhessä keskustan klubeista. Hauskaa! Nyt tosin tuntuu siltä, että ne pari viimeistä Tequila- shottia ois voinu jättää juomatta!

Elämä on täällä asettunut uomiinsa. Mulla on kaksi luentoa per päivä ma- to. Lisäksi maanatai -ja tiistai-iltaisin mulla on tanssitunnit. Ne ei oo kauheen tasokkaita, mutta on siellä sentään muutama mies, joiden kanssa on nautinto tanssia. Joka maanantai campuksella näytetään lisäksi ylioppilaskunnan tarjoama leffa. Tällä viikolla vuorossa oli Knocked up. Se oli kliseisestä teemasta huolimatta hauska! Suosittelen!

Keskiviikkoisin täällä on THE vaihtari-ilta.Campuksen baarissa on silloin vaihtareille sopuhintainen wing night. Joka keskarina syödään siis kanaa ja juodaan kaljaa!Torstaisin oonkin sitten yleensä suht poikki ja luentojen jälkeen jaksan ainoastaan käydä salilla tai uimassa. Perjantait on pyhitetty kouluhommille. Viikonloppuisin on aina kaikkea kivaa tekemistä. Tällä viikolla meen mökille Janen ja kumppanien kanssa. Ens viikolla on line dance-kurssi ja sitä seuraavana viikkona ollaan suunniteltu Vancouverin matkaa.

Tällasta täältä.

Sanna

ps. Ostin buutsit! Meinaisin seota siinä cowboy- kaupassa! Mikä määrä tetsoneita, buutseja ja muuta cowboy kamaa- my heaven!

Vaellus lumisessa Banffissa

Enää ei tarvitse ihmetellä, miksi ihmiset tulee ympäri maailmaa Banffiin joko vaeltaa tai laskemaan. Kuvat puhukoon puolestaan!

Takana siis aivan fantastinen viikonloppu! Vuokrattiin vaihtariporukalla autot ja vaelluskamat ja lähettiin metsään. Reitti olikin suhteellisen haastava, ainakin ensikertalaisille, sillä korkeuseroa kertyi melkoisesti ja maitohapoille oli hankalaa saada tarpeeksi happea vuoren huipulla. Raskas uurastus kuitenkin palkittiin, sillä maisemat, jotka aukesivat vuoren huipulla olivat vertaansa vailla. En usko, että oon koskaan nähnyt mitään niin kaunista!

Lumitilanne yllätti meidät myös. Siitä onkin aikaa, kun olen hankeen telttaa joutunut pystyttämään. Onneksi mun Janen siskolta lainaama 1000 dollarin makuupussi oli hintansa väärti. Ei tarvinnut yöllä kylmyydestä kärsiä. Sen sijaan uusseelantilaisella Vancella tilanne oli toinen. Kaveri saapui aamulla kokoontumispaikalla shortseissa ja flipflopeissa...:)Kaikki muutkaan eivät olleet ihan kartalla tarvittavista varusteita,kuten esimerkiksi irlantilaisen Billien rinkkavirityksestä voidaan havaita.

Kaiken kaikkiaan meitä oli 11 henkeä reissussa ja kaikki päästiin ehjänä perillekin karhuvaarasta huolimatta. Täällä tosiaan on varauduttava karhuihin vähän parammin kuin koti- Suomessa. Ääntä on pidettävä kävellessä, ruuat viritettävä puihin yöksi ja karhusumukkeetkin on suositeltavia. Me ei onneksi törmätty talviunille suuntaaviin nälkäisiin nalleihin, mutta tassun jälki sentään nähtiin.

Kotiruoka, lämmin suihku ja oma sänky ovat taas nostaneet meitsin silmissä osakkeita eli reissu teki tehtävänsä! Kipein lihaksin on kiva taas aloittaa uusi viikkoa. En tosin tiedä kuinka lantio antaa myöten latinalaisen tanssin tänään...

Sanna