The City of Stars

Terveisiä Kaliforniasta! Saavuttiin Ilonkan kanssa Losiin joulupäivänä, tiistaina. Matka tosin ei alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Denverin lumimyrskyn takia koneemme oli myöhässä 2 tuntia. Kaiken inhottavinta oli se, että meitä istutettiin vyöt kiinni koneessa se kaksi tuntia. Edes vessaan ei päässyt. Lopulta kuitenkin saavuttiin perille aurinkoiseen ja lämpimään Losiin. Toisin kuin meijän matkatavarat. United Airlines oli päättänyt laittaa ne tulemaan vasta seuraavalla lennolla Denveristä. Ensimmäinen päivä meni siis suhatessa lentokentän ja hostellin välissä, sillä meijän oli kuitenkin käytävä chekkaamassa sisään hostelliimme. Saatiin ensimakua Losin suuruudesta noilla metromatkoilla, sillä yhteen suuntaan meno vaati neljä metrolinjaa sekä bussin. Matka-aikana yksi suunta oli noin 1, 5 tuntia...

Eilinen kulutettiin käppäilemällä tässä hostellimme lähiympäristössä. Käveleminen olikin mukavaa vaihtelua edellispäivän istuskeluun lentokoneessa/metroissa. Meijän hostelli sijaitsee Hollywood Bulevardilla(eli missä on mm. Walk of Fame ja Chinese Theatre). Käytiin myös legendaarisella Melrose Avenuella. Siellä oli mukavia pikkukauppoja ja ravintoloita. Bongattiin matkalta myös luterilainen kirkko, joka mainosti palveluitaan amerikkalaiseen tapaan valotauluilla.

Tänään herättiin varhain ja lähettiin suuntaamaan vuokra-autollamme Premium Outlet Stores- mestoille. Meillä oli mukana vaan turisti-infon kartta, mutta selvittiin kuin ihmeen kaupalla perille lähes suoraan. Tää koko päivä menikin sitten shoppailessa:) Mä tosin olin tässä akkaporukassa jälleen maltillisin shoppaaja- ostin vain parit farkut.

Huomenna suunnitelmissa on mennä Universal Studiosille. Lauantaina koetetaan saada taas vuokrattua auto ja ajella Beverly Hillsille. Maanantaina lähetään sitten jo Friscoon. Auton vuokraus on aika helppoa sikäli, että Budgetin toimisto sijaitsee hostellimme alakerrassa. Toisaalta autot tuntuvat olevan siellä aika varattuja näin loma-aikaan ja toimistotyöntekijöiden tehokkuus on myös ainakin arveluttavalla tasolla. Joka tapauksessa ne lupas meille ainakin auton maanantaiksi, jotta päästään Friscoon. Mukavaa on myös se, että näiden mittakaavassa pienin ja näin ollen halvin auto on Suomen mittatasolla lähes limusiini:)

Sanna

Hyvää Joulua!

Se on sitten vaihto viimeistä päivää vaille valmis. Uskomaton fiilis. Tää viimeinen viikko on ollut todella raskas. Joka ilta on ollut jonkun kaverin farewell partyt hyvästeineen ja päivät oli kuitenkin aherrattava viimeisen paperin parissa. Torstaina sain viimein juhlia koulun loppumista menemällä laskemaan Lake Louiselle. Täytyy myöntää, että maisemat olivat suht upeat, vaikkakaan mä nyt en niin suuri laskujen ystävä olekaan.

Henna ja Kata tulivat torstai-iltana mun luo Calgaryyn. Perjantaina juhlittiin joulua Leonien ja Martinin luona saksalaiseen tapaan tehden Feuerzangenbowlea eli vähän niinkuin kotitekoista glögiä. Leivottiin myös urakalla pitsaa Katan ja Hennan kanssa. Oli mukavan jouluista!

Tänään käytiin brunssilla kavereiden kanssa sekä käppäilemässä Calgaryn downtownissa. Sain myös käyttää kaiken mielikuvitukseni pakkaamisen kanssa, sillä jostain syystä tavaraa on kertynyt enemmän kuin matkalaukuissa on tilaa. Lopulta onnistuin kuitenkin survomaan kaiken kaman laukkuihin, mutta ongelmana on nyt enemmänkin laukkujen paino. Päätinkin lähettää huomenna yhden matkalaukun kotiin, jotta ei tarvii raahata kaikkia kamoja mukana koko kotimatkaa. Toivottavasti tädit check-inissä on joulun aikaan ystävällisiä, eivätkä veloita multa ylikiloista extraa:)

Tässä rupee nyt olemaan aika lailla lähtemisen meininki. Huomenna käydään vielä mun yhen proffan ja Janen parhaan kamun luona drinkeillä päivällä. Illalla koettaa viimeinen family dinner. Pelottaa jo etukäteen sanoo perheelle hyvästejä...

Joka tapauksessa Calgary vaikenee. Seuraavaksi postaan kuulumisia sitten varmaan Jenkkilän puolelta.

Tonttumaista Joulua kaikille!

Sanna

On se niin rankkaa

Viikko Hawaijista on vierähtänyt. Oon kuluttanut suurimman osan ajasta koneen ääressä mun tutkimusprojektia tehden, mutta on tässä jotain hauskaakin tullut viikon aikana tehtyä. Ei sillä, tää mun projektin aihe (women in canadian business) on todella mielenkiintoinen, mutta tässä vaiheessa lukukautta on vaan suhteellisen vaikeaa saada itseään motivoitua mihinkään. Tilannetta pahentaa vielä se, että vaihtarikavereista yksi toisensa jälkeen on lähtenyt ja lähtee kotiin, joten farewell- partyja on lähes joka ilta. Tänään on viralliset end- of finals bileet koko jengillä. Saa nähdä mitä siitä tulee!!

Enivei, tässä kuluneen viikon tapahtumat. Sunnuntaina oli taas family dinner. Tällä kertaa oltiin Karenin kämpillä. Ruoka oli jälleen kerran erinomaista, mutta tunnelmaa lannisti Karenin kyssäri ruokapöydässä "so Sanna how does it feel like to go back to DENMARK soon?". Mä olin aivan suu soikeena. Koko syksy on juteltu siitä, että mä oon Suomesta ja suomalainen ja kaveri ei kuitenkaan sitä muistanut. Mä olin todella loukkaantunut. Onneksi mentiin skidien kaa pelaa lätkää ruuan päälle ja sain jotain muuta mietittävää. Oli aivan tosi hauskaa pelata pitkästä aikaa lätkää. Tuli ihan lapsuusajat mieleen:)

Maanantaina meillä oli sales management kurssin big cheque -tapahtuma. Tää oli se kurssi, missä me kerättiin rahaa sille kuolemansairaalle pojalle, Trevorille, jotta se pääsee Uuteen Seelantiin perheensä kanssa. Onnistuttiin myymään veitsijä ilmeisen paljon, sillä luovutettiin melkeen 22 000 dollarin shekki Children Wish Foundationille. En tosin pysty tosta olemaan henkilökohtaisesti kovinkaan ylpeä, sillä mulla jäi veitset myymättä.

Keskiviikkona oli taas normaalisti Wing Night kampuksen baarissa. Tai ei se nyt ihan normaali ilta ollut, sillä tää oli vika keskari kaikkien vaihtareiden kesken.Nyyh! Kaikilla rupee olee aika haikee fiilis. Vaikka Calgarya ei kukaan varmaan kaupunkina jää kaipaamaan, ihmiset on tehneet tästä vaihdosta aivan mahtavan. Suurin osa mun lähimmistä frendeistä on jäämässä tänne vielä toiseksi lukukaudeksi, joten ainakin puolen vuoden ero tässä on väistämätön.

Eilen illalla käytiin jäätymässä eläintarhassa, jossa oli Calgaryn mittapuulla SUURI tapahtuma "zoolights". Joka joulu eläintarha koristellaan suomalaisen näkökulmasta, jopa äklöttävillä eri värisillä jouluvaloilla. Sinällään tuli kyllä hauska joulufiilis, kun eri kuorot lauleli joululauluja ja nuotiot rouhusivat.

Eläintarhan jälkeen mentiin lämmittelemään Ascugan kämpille. Sen kaveri Saksasta tuli eilen sen luo ja pakkohan sitä oli sitten juhlia. Tuli vedettyä kunnon ekstempore kännit. Tuloksena tälle päivälle vuosisadan darra. En oo pystyny tekee mitään muuta kun nukkumaan koko päivän. Heräsinkin tossa sitten virkeänä ja vihdoin hyvävointisena sopivasti puolilta öin. Pitää tässä yrittää puuhata jotain pari tuntia ja yrittää sitten uudestaan laittaa nukkumaan, ettei rytmi mee totaallisesti sekasin. Huomenna(tai siis tänään, lauantaina) on tarkotus mennä puolilta päivän laskee liukureilla mäkeä ja siitä sitten etkoille ja bileisiin.

Reilu viikko Calgarya vielä edessä. Sekavin tuntein koetan nauttia viimeisistä päivistä. Lähdön hetkeä jo etukäteen peläten...

Sanna

Holiday in Hawaii

It´s freezing! Hawaijilta Calgaryyn paluu ei tunnu helpolta. Lämpötilaeroa on sellaset 50 astetta ja tietenkin huonompaan eli kylmempään suuntaan. Onneksi ensi viikolle on sentään luvattu siedettäviä muutaman asteen pakkasia 25 asteen sijaan.

Loma Hawaijilla oli siis erittäinkin tervetullut. Vika viikko koulussa oli jokseenkin tervainen, mutta nyt 4 kurssia viidestä on suoritettu ja käsittääkseni myös läpipäästy. Jee! Vielä yksi tutkimus-kurssi pitää pungertaa tän vikan kahen viikon aikana ja sitten opinnot ovat täällä kuten myös koko kauppiksessa takana:)

Meijän loma ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä yks ryhmämme jäsen joutui jäämään Calgaryyn passiselkkauksen vuoksi. Vance hakee opiskelulupaa myös ensi lukukaudeksi ja passi Seattlesta ei kerinnyt saapui perille tarpeeksi ajoissa. Harmittavaa, mutta jätkän ihan oma vika, kun ei hoitanut asioitansa tarpeeksi ajoissa.

Me muut neljä sen sijaan nautittiin Hawaijin lämpimästä vaikkakin suht sateista viikosta täysin rinnoin. Vuokrattiin auto 3 päiväksi ja kierrettiin sillä lähestukoon koko Oahu -saari. Kolmena päivänä käytiin myös eri paikoissa haikkaamaassa: Paradise Park, Dimand hill, ja paikka jota en enää muista. Ihan hauskaa vaihteeksi taapartaa sademetsässä Kanadan rockiesin sijaan. Tosin nautintoa hiukan häiritsi hyttyset, jotka selkeesti nappas pelkästään mut puremiensa kohteeksi.

Tottahan toki Hawaijin loma tarkoittaa myös rantaelämää. Vietetiin aikaa usealla eri biitsillä viikon aikana. Ruuhkainen Waikiki Honolulun keskustassa ei hirveesti houkutellut, paitsi yöaikaan, mutta biitsit etelässä ja varsinkin pohjoisessa olivat todella kauniita. Yksi päivä vietettiin Hanauma Baylla, jossa on täydelliset snorkkausmahikset. Mun keskittyessä itseni grillaukseen pojat kävivät snorkkailemassa kilppaleiden ja kalojen seassa.

Hawaijilainen ruoka sen sijaan ei ollut kauheen nasta kokemus, erikoinen kylläkin! Aika hankala kuvailla, ehkä se on sittenkin vaan pakko itse kokeilla: kylmät violetin väriset bataatit, kala joka ei eurooppaisen näkövinkkelistä maistu miltään, ja joku mössö nimeltä poi. Alkoholi sen sijaan oli positiivinen ylläri. Vaikkakin kyseessä on turistikohde oli se suhteellisen edullista, joten täydet lastit sitä oli sitten pakosti tuotava mukanaa Kanadaan.

Hawaijin kieli on muuten aika hassusti samankuuloinen kuin suomi. Niiden kielessä on paljon vokaaleja. Bongasin ainakin seuraavat suomalaisilta kuullostavat katuviitat: pupu street, punaluu, kamalanmakala.

Outoa oli myös limusiinien määrä saarella. En oo koskaan ennen nähny viikon aikana noin monta limua. Enää ei yhtään ihmetytä se, että tulliviranomaisten lappusen eka vaihtoehto Hawajille menon syyksi oli naimisiin meno ja toka Honeymoon...

Takaisin paluu oli muuten seikkailu sinänsä. Tulliviranomaiset ei meinanneet päästää meitä millään koneeseen, koska meillä ei ollu todisteita siitä, että lähetään Kanadasta ennen 6 kuukauden limittiä. Saatiin käyttää kaikki puhelahjamme, että naikkonen uskoi meitä ja päästi meijät matkaan. Matthiakselle koneeseen pääsy oli vielä hankalampaa. Kaveri ei muistanut laittaneensa sademetsästä keräämäänsä sitruunaa rinkkaan ja sehän suututti turvallisuustarkastajan täydellisesti. Hyvä, ettei kaveri joutunut siihen viimeinen kumihanskakokeeseen..Kaiken lisäksi Matthias oli vahingossa buukannut oman lentonsa seuraavalle päivällä ja joutui maksamaan ylimääräiset 100 dollaria siitä hyvästä, että pääsi meijän kanssa samalle lennolle. Voi Matthias raukka!

Tälläset kuulumiset tällä erää. Kaksi viikkoa Calgarya edessä ja sitten koettaa kotinmatka. Haikeaa lähteä mutta toisaalta myös kivaa palata Suomeen!

Sanna

Kolme päivää jouluun on...

..tai ei ihan. Jouluun on kuukausi, mutta Hawaijin matkaan 3 päivää! Ei malttais enää yhtään odottaa. Vikoja luentoja ja tehtäviä tässä tehdään ja motivaation voitte arvata olevan huipussaan.

Mutta mennääs tän viikon tapahtumiin. Kuin ihmeen kaupalla saatiin ostettua liput Flamesien peliin tiistaiksi. Vastassa oli Colorado. Me voitettiin 4-1 ja kaiken kukkuraksi Kipru valittiin tähtipelaajaksi. Ei huono! Olin hiukan yllättyny pelin tasosta. Jostain syystä odotin sen olevan paljon parempi. Näköjään SM- liigan ja maailman parhaan liigan välillä ei sittenkään oo niin suurta eroa kuin olin luullut. Tosin nää havainnot on tietty suht amatöörin eli meitsin näkemyksiä..Enivei, meillä oli paikat hattuhyllyllä muiden tosifanien joukossa ja meininki oli mahtava!!!Go Flames go! Tosta tulikin mieleen, että aika suuri osa dösäkuskeista tuntuu olevan lätkäfaneja, sillä pelipäivänä dösien ikkunoissa välkkyy bussinumeron lisäksi aina kyseinen lause:)

Perjantaina meillä oli meksikolaisen Israelin järkkäämät latin partyt asuntolassa. Tuli tanssittua salsaa hiki hatussa. Sain muuten viime viikon latin dance kurssilla kunnian tanssia meijän open kaa. Vitsi, että oli nautinto! Se jamppa on todella hyvä tanssija. Joka tapauksessa noissa bileissä opetin venäläisellä Marzalle letkajenkkaa ja muita suomalaisia lavaherkkuja. Oli todella hauska ilta, joka päätty jatkobileiden jälkeen Ilonkan sohvalle neljältä aamuyöstä.

Lauantai menikin sitten arvattaen harakoille. Illalle olin kuitenkin sopinut meneväni Markukselle muiden kaifareiden kaa nyyttäri- päivälliselle ja leffan katontaan. Tekemäni makaroonilaatikko teki kauppansa.

Tänään olin aamulla Jaanan, Marjan ja Marjan tyttären Soinnun kanssa Jaanalla leipomassa karjalanpiirakoita. Oli todella kivaa! Vähän fuskattiin piirakkakuorien kanssa, sillä tehtiin ne pulikoinnin sijasta pastakoneella, mutta muuten leivottiin perinteiseen suomalaiseen tyyliin. Toi Sointu on muuten ihana tyttö. Kaveri on vasta 7 ja osaa puhua sujuvasti 4 kieltä: suomea, hollantia, englantia ja espanjaa. Oon kade!

Piirakoiden leipomisen jälkeen mentiin teatteriin kattomaan kv- toimiston järkkäämänä Christmas Carol. Ihan hävettää myöntää, että pilkin koko ekan puoliajan. Näytös oli ihan jees, mutta mä olin vaan aivan poikki ja silmät ei pysyny millään auki. Tokalla puoliajalla käskin mun vierustoverin Vancen tönii mut hereille, jos vielä nukahdan ja se menikin sitten paljon paremmin.

Joo kolme päivää ja sitten pääsen täältä 10 asteen pakkasesta 25 asteen helteeseen. Todennäköisesti siis postaan seuraavaksi tuon reissun jälkeen. So long suckers!

Sanna

Sanna

Olen suomalainen

Tän viikon ehdoton kohokohta oli päästä SUOMALAISEEN(tarkottaa että kiukaalle saa myös heittää löylyä) saunaan. Mun suomalainen proffa, Jaana kutsu mut nimittäin niille kylpemään. Että arvaa, miten loistofiilis oli kunnon hikoilun ja saunaoluen jälkeen. Uni maistui!

Eilen alkoi Calgaryssa pikaluistelun maailman cup. Valitettavasti Koskelan Pekka ei skapaa täällä ollenkaan pienen reisivamman takia, joten en päässyt ilakoimaan hollantilaisten häviötä. Joku suomalainen luistelija radalla kuitenkin pyörähti lämmittelemässä. Vähän nolottaa, etten tiiä edes kaverin nimeä. Joka tapauksessa huusin sille niin kovaa kuin kurkusta lähti että"Hyvä Suomi". Oisitte nähny kaverin ilmeen:)Ilmeisesti se ei ihan oottanu, että keskeltä hollantilaisten fanien, joku huutais suomeksi kannustuksia...Samana päivänä campukselle oli myös intialaisshow. Intialaiset opiskelijat esittivät laulu-ja tanssinäytöksiä sekä erilaisia, todella kauniita sareja.

Eilen pistäydyttiin myös yhessä ostoskeskuksessa. Huomattiin Ilonkan kanssa, että joulu on todellakin tulossa, sillä joulukoristeita oli joka paikassa ja jossain kaupoissa soi jo joululaulutkin. Yritin ostaa lippuja Flamesien peliin, mutta ne oli taasen loppuunmyyty. Toivottavasti onnistun saamaan liput joulukuun peliin, sillä muuten jää matsit kokonaan näkemättä. Joukkue pelaa täällä mun ollessa enää 4 peliä kotona..

Vietän tän viikonlopun pitkästä aikaa kotona. Rentouttava kotiviikonloppu tuleekin tarpeeseen, sillä mä oon edelleen hiukan flunssainen. Toivottavasti tää menis nyt vihdoin ohi, että pääsis taas kunnolla urheilemaan.Ihan kokonaan kotona en sentään suostu olemaan- illalla mennään leffaan. En ookkaan täällä käyny vielä campuksen ulkopuolisissa leffateattereissa, joten ihan kiva nähdä nekin.

Sanna

Home sweet home

Pitkä viikonloppu ja Vancouver -visiitti on nyt sitten takana. Oli hauskaa, mutta on kyllä kiva olla vihdoin kotonakin. Matka Vancouveriin transcanadaa pitkin kesti noin 12 tuntia suuntaansa. Osan aikaa keli oli tosi kurja, joten saa olla onnellinen, että ollaan hengissä perillä.

Heti Vancouveriin saavuttuamme huomattiin tulleemme vihdoin oikeeseen kaupungiin. Siellä oli kaikkee: meri, vuoret, pohjois-amerikan suurin china town. Kaikki rakastu Vaniin välittömästi ja moni harkitsee vakavissaan sinne siirtymistä ens lukukaudeksi. Munkin mielestä kaupunki sinällään oli tosi jees, mutta rannikko- sijainnista johtuva jatkuva sade ei oikeen houkuta. Calgaryn kuiva ilmasto on aivan helmi!

Torstai meni siis matkatessa, eikä silloin ehditty tekemään perillä muuta kuin käymään parilla alakerran irkkupubissa. Perjantaina vaihdettiin HI- hostellista räkäsempään mestaan. Tää uus hotsku oli tosi halpa, mutta myös todella kämänen. Mun ja Ilonkan huone oli kellarissa, jossa oli jäätävän kylmä koko ajan. Fiilistä ei myöskään nostattanut rottien äänet ilmastointikanavissa tai keittiön saastaisuus. Ainut plussapuoli oli omat huoneet, joten perjantaina kutsuttiin Henna ja sen vaihtarikaverit meillä alottelemaan. Oli todella outoa puhua suomea pitkästä aikaa täällä face -to -face bileissä. Siihen kun mulla ei oo Calgaryssä mahdollisuutta:(

Lauantaina pakotettiin itsemme ylös poikien painostuksesta jo ysiltä ja lähettiin tsekkaamaan kaupunkia jalkapatikalla. Ilma suosi meitä ja oli pienoisesta krapulasta huolimatta aika mukavaa käppäillä auringon paisteessa pitkin rantabulevardia. Sunnuntaina vuorossa oli sitten lauttamatka Vancouver Islandille ja Victoriaan. Meillä oli hirveet ennakko-odotukset mestan kauneudesta. En tiiä, miksi se tuntuu olevan kanadalaisille, niin mahottoman hieno paikka, sillä meijän mielestä siellä ei ollu mitään nähtävää. Kai näille on vaan niin siistii nähä ees yks englantilaistyylinen vanha talo. Meille eurooppalaisillehan siinä ei ollut mitään ihmeellistä.

Maanantaina tehtiin vielä tuttavuutta paikalliseen merimaailmaan ja Stanley parkiin. Vikana päivänä jengi rupes olemaan aika kireenä 24/7 sosialisoimisesta, joten hajaannuttiin iltapäiväksi omiin oloihimme, mikä oli todella hyvä idea.

Siinä kiteuttettuna tän tripin tarina. Kivan mutta raskaan viikon jälkeen on taas ah niin ihanaa palata opintojen ääreen. Onneksi on enää kolme viikkoa luentojen loppumiseen ja Hawaijin matkaan:)

Sitä odotellessa,

Sanna

Talvi tuli

On taas aika viikottaisen raportoinnin. Kuten otsikosta voi päätellä, on Calgarykin saanut ensilumensa. Vaikkakin tuo lumi varmasti sulaa loppuviikon plussa-asteissa, on lumi sentään hetkeksi saanut varvastossujen käyttäjät turvautumaan tennareihin. Täällä on ihan uskomaton määrä opiskelijoita, jotka käyttää varvastossuja säällä kun säällä, mikä näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna tuntuu aivan järjettömältä!

Halloween oli keskiviikkona, mutta mulle se ei kauheesti tuonnut mullistuksia normaaliin arkeen. Campuksen baarissa muutama oli pukeutunut Halloween- tyylisesti, josta venäläisen Marzan tyylinäyte kuvassa.

Torstaina meillä oli wine and cheese- event. Ton tapahtuman tarkoituksena oli kerätä rahaa sille kuolemansairaalle pojalle, josta olen aiemmin kirjoittanut. Saatiin myytyä veitsiä 2800 dollarin edestä, joten voidaan syystä olla ylpeitä itsestämme.

Pitkään odotetut Mid- term bileet olivat sitten vuorossa perjantaina. Mun osalta bileet jäivät torsoksi, sillä mulla oli jotenkin tosi kipee olo. Kävin kuitenkin paikalla pyörähtämässä ja moikkaamassa kavereita. Kaksi mun hyvää frendiä muutti campuksen kämppiin tän kuun alusta, koska niiden off- campus housingit olivat suht huonoja. Jälleen kerran voin iloita siitä, että mulla kävi tällanen tsäkä asunnon suhteen. Varattiin muuten perjantaina myös viimeinen pala kotimatkasta. Lähden täältä Calgarystä joulupäivänä eli 25. 12 Losiin. Vietetään siellä viikko ja sitten mennään San Fransiscoon. Katan ja Hennan kanssa jatketaan siitä sitten 7.1 Nykiin ja Ilonka tulee takas tänne Calgaryyn opiskelemaan vielä toisen lukukauden. Kotona ollaan sitten 12.1. Jotenkin tuntui oudolta ostaa jo kotimatkoja, mutta oikeesti eihän täällä enää montaa viikkoa olla.

Enivei, lauantaina yritin opiskella tän viikon Mid- termejä varten. Illalla vietettiin Granpan syndejä. Oli todella hauskaa, vaikkakin kyseessä oli broidin sanoin seittemänkympin ja kuoleman välissä olevien bileet. Juttelin ainakin tunnin yhen leidin kanssa, joka oli 60- luvulla Afrikassa 4 vuotta opettajana. Todella mielenkiintoista! Huono puoli noissa bileissä oli se, että kaikki oli turhan juovuksissa heittämään mua Sörenin syndekemuihin vanhusten väsähtäessä, joten jouduin nöyrtymään tulemaan suoraan kotiin. Toisaalta se oli varmaan paras vaihtoehto tän päivän haikkia ajattelen.

Tää kauan odotettu erittäin haastava haikki oli kaikkee muuta kuin sitä. Ainoo haaste oli päästä autolla aloitusmestoille, sillä lunta tuprutti kiitettävästi ja tietenkään meijän pyyhkijät eivät toimineet. Se aiheutti muutaman vaaratilanteen liikenteessä, mutta onneksi mä nukuin tästä tietämättä autuaasti takapenkillä. Haikki itsessään oli suht pettymys. Mukaan oli jostain kumman syystä päässyt livahtamaan pari intialaista ensikertalaista. Niillä oli mukana tietenkin täysin väärät varusteet( jouduin lainaa takin ja muut lainas sukkia ja hanskoja...)eikä juurikaan ruokaa ja todellakaan kaverit eivät myöskään olleet fyysisesti tarpeeksi hyvässä kunnossa. Tästä johtuen jouduttiin venaamaan pariskuntaa koko ajan eikä tietenkään keretty sen takia vuoren huipulle asti. Harmittaa!

Toivottavasti tää viikko kaikkine tentteineen menee nopeesti. Torstaina lähetään viettämään Reading weekiä Vancouveriin. Täytyy myös toivoa hyvää ajokeliä viikonlopuksi, sillä täällä jengi sulkee jopa Transcanadian roadin, jos keli on turhan huono.

Sanna

Shopping in Spokane

Samalla kun katselen paikallista Tanssii tähtien kanssa- ohjelmaa, koetan kirjoittaa taas hiukan kuulumisia. Tultiin pari tuntia sitten takaisin Calgaryyn. Vietettiin Janen, Nancyn ja Patin kanssa pitkä viikonloppu Jenkkilässä, kaupungissa nimeltä Spokane. Se sijaitsee aikalailla suoraan Calgarystä etelään Washingtonin osavaltiossa.Matka sinne kesti noin 9 tuntia. Pitkä ajomatka meni kuitenkin nopeesti maisemia katsellessa. Tie sinne menee melkein koko matkan vuorten vieressä, joten maisemat olivat jälleen upeat! Nähtiin pari kuuluisaa paikkaakin matkan varrella. Yksi oli Brokeback Mountain-elokuvan kuvauspaikka, toinen maailman suurin kuorma-auto ja kolmas oli kylä, joka tuhoutui täysin vuonna 1903 kivivyöryn(vuori ikäänkuin halkasi) takia. Onnettomuudesta selvisi hengissä ainoastaan yksi vauva. Voitteko kuvitella???

Rajamuodollisuudet menivät helposti ja nopeasti ja mikä parasta sain ostettua rajalta ensimmäisen suht edullisen viina- pullon( litra rommia 17 dollaria siellä versus 30 dollaria täällä).Ei paha! Viinasta puheenollen, tiesittekö, että Kanadassa eikä myöskään Jenkeissä saa juoda autossa laillisesti. Siis ei kukaan matkustajista!!!Ei ikinä toimis Suomessa...

Spokanessa ei oikeestaan tehty mitään muuta kun shoppailtiin kolme päivää! Mä oon itsestäni tosi ylpeä, sillä en ostanut mitään turhaa: Ainoastaan hiihtohousut, hanskat, CD:n ja pari urheilupaitaa. Sen sijaan muut naiset tuhlasivat ihan hulluna! Mä en tajuu, kuinka paljon niillä oikeen riitti energiaa juosta kaikissa niissä kaupoissa...En siis ihan hirveesti nähny mitään muuta kuin erilaisia ostosalueita(malls).

Lauantai- iltana sentään tehtiin jotain muutakin. Nimittäin noiden perhetutun 80- vuotis yllätysjuhlat olivat silloin yhessä keskustan hienoimista hotelleista. Aika makeeta, että pääsin free riderina mukaan noihin juhliin! Ruoka oli aivan mahtavaa, ilmainen baari auki koko illan ja seurakin suht mielenkiintoista. Meijän pöydässä istu muun muassa yks kokaiini- addikti. Syndesankari oli Kiinasta, joten porukka oli suht kansainvälistä, mikä oli tosi kiva juttu mun kannalta:)

Voitte varmaan kuvitella, että näin pitkän ja hauskan viikonlopun jälkeen on aika hankala taas palata arkeen. En oo vielä ees uskaltanu vilkaista kalenteria, mutta muistelisin ulkoa, että tällä viikolla on ainakin luvassa yhen esseen kirjoitus, kaksi casea ja quiz. Ensi viikolla tuohon normaaliin viikkolistaan tulee lisäksi pari pientä tenttiä. Ääh! Muiden vaihdossa olevien blogeja lukiessani ei voi muuta kun ihmetellä kauppiksen vaatimuksia. Ihan älytöntä, että ne vaatii tekemään näin paljon kursseja, kun mikään muu yliopisto ei niin tee...Luulen, että joudun menemään kv- toimistoon palattuani sanomaan, mutsin sanoin, pari valittua sanaa!

Onneksi viikonloppuna on sentään luvassa hiukan jotain hauskaakin. Perjantaina meillä on mid- term partyt campuksessa, lauantaina saksalaisen Sörenin syndekemut ja sunnuntaina meen taas vaeltaa. Tällä kertaa haikki on kansainvälisen toimiston järkkäämä ja "very challenging". Kun mä menin ostaa lippuja tonne, kv- toimiston vapaa-ehtoinen tsekkas mua pitkin nenäänsä ja varmisti varmaan sataan kertaan, että oonkohan mä varmasti tietoinen, että kyseessä on erittäin haastava haikki. En malta odottaa, että nään kuinka haastava se oikeen näiden mittakaavalla onkaan.

Ensi viikkoon,

Sanna

ps. Kuten kuvista voi päätellä, keskiviikkona juhlitaan Halloweeniä!