On taas aika viikottaisen raportoinnin. Kuten otsikosta voi päätellä, on Calgarykin saanut ensilumensa. Vaikkakin tuo lumi varmasti sulaa loppuviikon plussa-asteissa, on lumi sentään hetkeksi saanut varvastossujen käyttäjät turvautumaan tennareihin. Täällä on ihan uskomaton määrä opiskelijoita, jotka käyttää varvastossuja säällä kun säällä, mikä näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna tuntuu aivan järjettömältä!
Halloween oli keskiviikkona, mutta mulle se ei kauheesti tuonnut mullistuksia normaaliin arkeen. Campuksen baarissa muutama oli pukeutunut Halloween- tyylisesti, josta venäläisen Marzan tyylinäyte kuvassa.
Torstaina meillä oli wine and cheese- event. Ton tapahtuman tarkoituksena oli kerätä rahaa sille kuolemansairaalle pojalle, josta olen aiemmin kirjoittanut. Saatiin myytyä veitsiä 2800 dollarin edestä, joten voidaan syystä olla ylpeitä itsestämme.
Pitkään odotetut Mid- term bileet olivat sitten vuorossa perjantaina. Mun osalta bileet jäivät torsoksi, sillä mulla oli jotenkin tosi kipee olo. Kävin kuitenkin paikalla pyörähtämässä ja moikkaamassa kavereita. Kaksi mun hyvää frendiä muutti campuksen kämppiin tän kuun alusta, koska niiden off- campus housingit olivat suht huonoja. Jälleen kerran voin iloita siitä, että mulla kävi tällanen tsäkä asunnon suhteen. Varattiin muuten perjantaina myös viimeinen pala kotimatkasta. Lähden täältä Calgarystä joulupäivänä eli 25. 12 Losiin. Vietetään siellä viikko ja sitten mennään San Fransiscoon. Katan ja Hennan kanssa jatketaan siitä sitten 7.1 Nykiin ja Ilonka tulee takas tänne Calgaryyn opiskelemaan vielä toisen lukukauden. Kotona ollaan sitten 12.1. Jotenkin tuntui oudolta ostaa jo kotimatkoja, mutta oikeesti eihän täällä enää montaa viikkoa olla.
Enivei, lauantaina yritin opiskella tän viikon Mid- termejä varten. Illalla vietettiin Granpan syndejä. Oli todella hauskaa, vaikkakin kyseessä oli broidin sanoin seittemänkympin ja kuoleman välissä olevien bileet. Juttelin ainakin tunnin yhen leidin kanssa, joka oli 60- luvulla Afrikassa 4 vuotta opettajana. Todella mielenkiintoista! Huono puoli noissa bileissä oli se, että kaikki oli turhan juovuksissa heittämään mua Sörenin syndekemuihin vanhusten väsähtäessä, joten jouduin nöyrtymään tulemaan suoraan kotiin. Toisaalta se oli varmaan paras vaihtoehto tän päivän haikkia ajattelen.
Tää kauan odotettu erittäin haastava haikki oli kaikkee muuta kuin sitä. Ainoo haaste oli päästä autolla aloitusmestoille, sillä lunta tuprutti kiitettävästi ja tietenkään meijän pyyhkijät eivät toimineet. Se aiheutti muutaman vaaratilanteen liikenteessä, mutta onneksi mä nukuin tästä tietämättä autuaasti takapenkillä. Haikki itsessään oli suht pettymys. Mukaan oli jostain kumman syystä päässyt livahtamaan pari intialaista ensikertalaista. Niillä oli mukana tietenkin täysin väärät varusteet( jouduin lainaa takin ja muut lainas sukkia ja hanskoja...)eikä juurikaan ruokaa ja todellakaan kaverit eivät myöskään olleet fyysisesti tarpeeksi hyvässä kunnossa. Tästä johtuen jouduttiin venaamaan pariskuntaa koko ajan eikä tietenkään keretty sen takia vuoren huipulle asti. Harmittaa!
Toivottavasti tää viikko kaikkine tentteineen menee nopeesti. Torstaina lähetään viettämään Reading weekiä Vancouveriin. Täytyy myös toivoa hyvää ajokeliä viikonlopuksi, sillä täällä jengi sulkee jopa Transcanadian roadin, jos keli on turhan huono.
Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti