The City of Stars

Terveisiä Kaliforniasta! Saavuttiin Ilonkan kanssa Losiin joulupäivänä, tiistaina. Matka tosin ei alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Denverin lumimyrskyn takia koneemme oli myöhässä 2 tuntia. Kaiken inhottavinta oli se, että meitä istutettiin vyöt kiinni koneessa se kaksi tuntia. Edes vessaan ei päässyt. Lopulta kuitenkin saavuttiin perille aurinkoiseen ja lämpimään Losiin. Toisin kuin meijän matkatavarat. United Airlines oli päättänyt laittaa ne tulemaan vasta seuraavalla lennolla Denveristä. Ensimmäinen päivä meni siis suhatessa lentokentän ja hostellin välissä, sillä meijän oli kuitenkin käytävä chekkaamassa sisään hostelliimme. Saatiin ensimakua Losin suuruudesta noilla metromatkoilla, sillä yhteen suuntaan meno vaati neljä metrolinjaa sekä bussin. Matka-aikana yksi suunta oli noin 1, 5 tuntia...

Eilinen kulutettiin käppäilemällä tässä hostellimme lähiympäristössä. Käveleminen olikin mukavaa vaihtelua edellispäivän istuskeluun lentokoneessa/metroissa. Meijän hostelli sijaitsee Hollywood Bulevardilla(eli missä on mm. Walk of Fame ja Chinese Theatre). Käytiin myös legendaarisella Melrose Avenuella. Siellä oli mukavia pikkukauppoja ja ravintoloita. Bongattiin matkalta myös luterilainen kirkko, joka mainosti palveluitaan amerikkalaiseen tapaan valotauluilla.

Tänään herättiin varhain ja lähettiin suuntaamaan vuokra-autollamme Premium Outlet Stores- mestoille. Meillä oli mukana vaan turisti-infon kartta, mutta selvittiin kuin ihmeen kaupalla perille lähes suoraan. Tää koko päivä menikin sitten shoppailessa:) Mä tosin olin tässä akkaporukassa jälleen maltillisin shoppaaja- ostin vain parit farkut.

Huomenna suunnitelmissa on mennä Universal Studiosille. Lauantaina koetetaan saada taas vuokrattua auto ja ajella Beverly Hillsille. Maanantaina lähetään sitten jo Friscoon. Auton vuokraus on aika helppoa sikäli, että Budgetin toimisto sijaitsee hostellimme alakerrassa. Toisaalta autot tuntuvat olevan siellä aika varattuja näin loma-aikaan ja toimistotyöntekijöiden tehokkuus on myös ainakin arveluttavalla tasolla. Joka tapauksessa ne lupas meille ainakin auton maanantaiksi, jotta päästään Friscoon. Mukavaa on myös se, että näiden mittakaavassa pienin ja näin ollen halvin auto on Suomen mittatasolla lähes limusiini:)

Sanna

Hyvää Joulua!

Se on sitten vaihto viimeistä päivää vaille valmis. Uskomaton fiilis. Tää viimeinen viikko on ollut todella raskas. Joka ilta on ollut jonkun kaverin farewell partyt hyvästeineen ja päivät oli kuitenkin aherrattava viimeisen paperin parissa. Torstaina sain viimein juhlia koulun loppumista menemällä laskemaan Lake Louiselle. Täytyy myöntää, että maisemat olivat suht upeat, vaikkakaan mä nyt en niin suuri laskujen ystävä olekaan.

Henna ja Kata tulivat torstai-iltana mun luo Calgaryyn. Perjantaina juhlittiin joulua Leonien ja Martinin luona saksalaiseen tapaan tehden Feuerzangenbowlea eli vähän niinkuin kotitekoista glögiä. Leivottiin myös urakalla pitsaa Katan ja Hennan kanssa. Oli mukavan jouluista!

Tänään käytiin brunssilla kavereiden kanssa sekä käppäilemässä Calgaryn downtownissa. Sain myös käyttää kaiken mielikuvitukseni pakkaamisen kanssa, sillä jostain syystä tavaraa on kertynyt enemmän kuin matkalaukuissa on tilaa. Lopulta onnistuin kuitenkin survomaan kaiken kaman laukkuihin, mutta ongelmana on nyt enemmänkin laukkujen paino. Päätinkin lähettää huomenna yhden matkalaukun kotiin, jotta ei tarvii raahata kaikkia kamoja mukana koko kotimatkaa. Toivottavasti tädit check-inissä on joulun aikaan ystävällisiä, eivätkä veloita multa ylikiloista extraa:)

Tässä rupee nyt olemaan aika lailla lähtemisen meininki. Huomenna käydään vielä mun yhen proffan ja Janen parhaan kamun luona drinkeillä päivällä. Illalla koettaa viimeinen family dinner. Pelottaa jo etukäteen sanoo perheelle hyvästejä...

Joka tapauksessa Calgary vaikenee. Seuraavaksi postaan kuulumisia sitten varmaan Jenkkilän puolelta.

Tonttumaista Joulua kaikille!

Sanna

On se niin rankkaa

Viikko Hawaijista on vierähtänyt. Oon kuluttanut suurimman osan ajasta koneen ääressä mun tutkimusprojektia tehden, mutta on tässä jotain hauskaakin tullut viikon aikana tehtyä. Ei sillä, tää mun projektin aihe (women in canadian business) on todella mielenkiintoinen, mutta tässä vaiheessa lukukautta on vaan suhteellisen vaikeaa saada itseään motivoitua mihinkään. Tilannetta pahentaa vielä se, että vaihtarikavereista yksi toisensa jälkeen on lähtenyt ja lähtee kotiin, joten farewell- partyja on lähes joka ilta. Tänään on viralliset end- of finals bileet koko jengillä. Saa nähdä mitä siitä tulee!!

Enivei, tässä kuluneen viikon tapahtumat. Sunnuntaina oli taas family dinner. Tällä kertaa oltiin Karenin kämpillä. Ruoka oli jälleen kerran erinomaista, mutta tunnelmaa lannisti Karenin kyssäri ruokapöydässä "so Sanna how does it feel like to go back to DENMARK soon?". Mä olin aivan suu soikeena. Koko syksy on juteltu siitä, että mä oon Suomesta ja suomalainen ja kaveri ei kuitenkaan sitä muistanut. Mä olin todella loukkaantunut. Onneksi mentiin skidien kaa pelaa lätkää ruuan päälle ja sain jotain muuta mietittävää. Oli aivan tosi hauskaa pelata pitkästä aikaa lätkää. Tuli ihan lapsuusajat mieleen:)

Maanantaina meillä oli sales management kurssin big cheque -tapahtuma. Tää oli se kurssi, missä me kerättiin rahaa sille kuolemansairaalle pojalle, Trevorille, jotta se pääsee Uuteen Seelantiin perheensä kanssa. Onnistuttiin myymään veitsijä ilmeisen paljon, sillä luovutettiin melkeen 22 000 dollarin shekki Children Wish Foundationille. En tosin pysty tosta olemaan henkilökohtaisesti kovinkaan ylpeä, sillä mulla jäi veitset myymättä.

Keskiviikkona oli taas normaalisti Wing Night kampuksen baarissa. Tai ei se nyt ihan normaali ilta ollut, sillä tää oli vika keskari kaikkien vaihtareiden kesken.Nyyh! Kaikilla rupee olee aika haikee fiilis. Vaikka Calgarya ei kukaan varmaan kaupunkina jää kaipaamaan, ihmiset on tehneet tästä vaihdosta aivan mahtavan. Suurin osa mun lähimmistä frendeistä on jäämässä tänne vielä toiseksi lukukaudeksi, joten ainakin puolen vuoden ero tässä on väistämätön.

Eilen illalla käytiin jäätymässä eläintarhassa, jossa oli Calgaryn mittapuulla SUURI tapahtuma "zoolights". Joka joulu eläintarha koristellaan suomalaisen näkökulmasta, jopa äklöttävillä eri värisillä jouluvaloilla. Sinällään tuli kyllä hauska joulufiilis, kun eri kuorot lauleli joululauluja ja nuotiot rouhusivat.

Eläintarhan jälkeen mentiin lämmittelemään Ascugan kämpille. Sen kaveri Saksasta tuli eilen sen luo ja pakkohan sitä oli sitten juhlia. Tuli vedettyä kunnon ekstempore kännit. Tuloksena tälle päivälle vuosisadan darra. En oo pystyny tekee mitään muuta kun nukkumaan koko päivän. Heräsinkin tossa sitten virkeänä ja vihdoin hyvävointisena sopivasti puolilta öin. Pitää tässä yrittää puuhata jotain pari tuntia ja yrittää sitten uudestaan laittaa nukkumaan, ettei rytmi mee totaallisesti sekasin. Huomenna(tai siis tänään, lauantaina) on tarkotus mennä puolilta päivän laskee liukureilla mäkeä ja siitä sitten etkoille ja bileisiin.

Reilu viikko Calgarya vielä edessä. Sekavin tuntein koetan nauttia viimeisistä päivistä. Lähdön hetkeä jo etukäteen peläten...

Sanna

Holiday in Hawaii

It´s freezing! Hawaijilta Calgaryyn paluu ei tunnu helpolta. Lämpötilaeroa on sellaset 50 astetta ja tietenkin huonompaan eli kylmempään suuntaan. Onneksi ensi viikolle on sentään luvattu siedettäviä muutaman asteen pakkasia 25 asteen sijaan.

Loma Hawaijilla oli siis erittäinkin tervetullut. Vika viikko koulussa oli jokseenkin tervainen, mutta nyt 4 kurssia viidestä on suoritettu ja käsittääkseni myös läpipäästy. Jee! Vielä yksi tutkimus-kurssi pitää pungertaa tän vikan kahen viikon aikana ja sitten opinnot ovat täällä kuten myös koko kauppiksessa takana:)

Meijän loma ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä yks ryhmämme jäsen joutui jäämään Calgaryyn passiselkkauksen vuoksi. Vance hakee opiskelulupaa myös ensi lukukaudeksi ja passi Seattlesta ei kerinnyt saapui perille tarpeeksi ajoissa. Harmittavaa, mutta jätkän ihan oma vika, kun ei hoitanut asioitansa tarpeeksi ajoissa.

Me muut neljä sen sijaan nautittiin Hawaijin lämpimästä vaikkakin suht sateista viikosta täysin rinnoin. Vuokrattiin auto 3 päiväksi ja kierrettiin sillä lähestukoon koko Oahu -saari. Kolmena päivänä käytiin myös eri paikoissa haikkaamaassa: Paradise Park, Dimand hill, ja paikka jota en enää muista. Ihan hauskaa vaihteeksi taapartaa sademetsässä Kanadan rockiesin sijaan. Tosin nautintoa hiukan häiritsi hyttyset, jotka selkeesti nappas pelkästään mut puremiensa kohteeksi.

Tottahan toki Hawaijin loma tarkoittaa myös rantaelämää. Vietetiin aikaa usealla eri biitsillä viikon aikana. Ruuhkainen Waikiki Honolulun keskustassa ei hirveesti houkutellut, paitsi yöaikaan, mutta biitsit etelässä ja varsinkin pohjoisessa olivat todella kauniita. Yksi päivä vietettiin Hanauma Baylla, jossa on täydelliset snorkkausmahikset. Mun keskittyessä itseni grillaukseen pojat kävivät snorkkailemassa kilppaleiden ja kalojen seassa.

Hawaijilainen ruoka sen sijaan ei ollut kauheen nasta kokemus, erikoinen kylläkin! Aika hankala kuvailla, ehkä se on sittenkin vaan pakko itse kokeilla: kylmät violetin väriset bataatit, kala joka ei eurooppaisen näkövinkkelistä maistu miltään, ja joku mössö nimeltä poi. Alkoholi sen sijaan oli positiivinen ylläri. Vaikkakin kyseessä on turistikohde oli se suhteellisen edullista, joten täydet lastit sitä oli sitten pakosti tuotava mukanaa Kanadaan.

Hawaijin kieli on muuten aika hassusti samankuuloinen kuin suomi. Niiden kielessä on paljon vokaaleja. Bongasin ainakin seuraavat suomalaisilta kuullostavat katuviitat: pupu street, punaluu, kamalanmakala.

Outoa oli myös limusiinien määrä saarella. En oo koskaan ennen nähny viikon aikana noin monta limua. Enää ei yhtään ihmetytä se, että tulliviranomaisten lappusen eka vaihtoehto Hawajille menon syyksi oli naimisiin meno ja toka Honeymoon...

Takaisin paluu oli muuten seikkailu sinänsä. Tulliviranomaiset ei meinanneet päästää meitä millään koneeseen, koska meillä ei ollu todisteita siitä, että lähetään Kanadasta ennen 6 kuukauden limittiä. Saatiin käyttää kaikki puhelahjamme, että naikkonen uskoi meitä ja päästi meijät matkaan. Matthiakselle koneeseen pääsy oli vielä hankalampaa. Kaveri ei muistanut laittaneensa sademetsästä keräämäänsä sitruunaa rinkkaan ja sehän suututti turvallisuustarkastajan täydellisesti. Hyvä, ettei kaveri joutunut siihen viimeinen kumihanskakokeeseen..Kaiken lisäksi Matthias oli vahingossa buukannut oman lentonsa seuraavalle päivällä ja joutui maksamaan ylimääräiset 100 dollaria siitä hyvästä, että pääsi meijän kanssa samalle lennolle. Voi Matthias raukka!

Tälläset kuulumiset tällä erää. Kaksi viikkoa Calgarya edessä ja sitten koettaa kotinmatka. Haikeaa lähteä mutta toisaalta myös kivaa palata Suomeen!

Sanna