getting use to it

Ensimmäinen viikko Calgarya ja opintoja takana. Olen pikkuhiljaa tottunut paikalliseen aikaan ja ainakaan vielä ei ole iskenyt massiivinen kulttuurishokkikaan, mutta joitakin mainitsemisen arvoisia asioita olen pistänyt merkille.

Kun ihmiset törmää täällä toisiinsa ne kysyy AINA "how are you?". Tämä tosiaan tapahtuu aina vaikka törmäisit samaan kaveriin viidettä kertaa saman päivän aikana. Tuohon kysymykseen ei kuitenkaan tule vastata oikean oman mielentilan mukaan, sillä kukaan ei halua kuulla muita vastauksia kuin "fine thanks, how are you?"

Kurssit eroavat aika paljon kauppiksesta. Täällä tosiaan tehdään suurin osa töistä kurssin aikana, eikä vikana iltana:)Mulla on ihan kivoja kursseja. Markkinoinnin sales managementissa me muun muassa kerätään rahaa lasten säätiölle ja proffa tarjoilee meille pizzaa ja olutta! Saattaa olla myös mahollista, että pystyn osallistumaan yhteen naisjohtajuuden tutkimukseen ja saamaan siitä creditit. Toi olis aivan loistavaa, koska saisin siten edes hitusen graduani eteenpäin! On se hyvä, että on sisäpiirissä tuttuja! Tosiaan Jane(työskentelee Deanin toimistossa) ja Jaana(mun etiikan kurssin proffa, joka on kauppiksen kasvatti) ovat auttaneet ihan hirveesti noiden kurssijärjestelyjen kanssa. Tässä vaiheessa opintoja ei oo meinaa ihan helppo löytää enää kursseja, joita en olis jo käyny...

Opintoihin liittyen vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia on kurssikirjat. Ne on ihan törkyhintaisia täällä! Jouduin pulittamaan kolmesta kirjasta 450 dollaria ja pari kirjaa pitäisi vielä ostaa! Ja täällä tosiaan on pakko olla ne kirjat! Toisaalta kompensaationa tuohon mainittakoon, että campuksella on aivan törkeen hyvät urheilumahikset! Uimahalli, punttis( kauppiksen punttis on vitsi tämän rinnalla), juoksu -ja luistelurata on ilmaisia. Jos osallistuu johonkin ohjattuun liikuntaan, joutuu maksamaan pienen hinnan. Mä ilmoittauduin parille tanssikurssille ja ne makso yhteensä n. 30 euroa koko syksyltä. Aivan mahtavaa, että pääsen tanssimaan täälläkin!

Yksi tärkeimpiä mainitsemisen arvoisia asioita on kuitenkin se, että tää on eka maa Suomen lisäksi, missä oon tavannu laktoositonta maitoa!Ruoka on muutenkin edullisempaa kuin Suomessa ja valikoima Campuksella on pikkasen suurempi kuin raflassa:)

Sanna